info2000 logo GREEN PAPER ON PUBLIC SECTOR INFORMATION
IN THE INFORMATION SOCIETY

back to i*m europe

back to info2000

navigation graphic

Valtineuvoston tietopalvelut, Eduskunnan Kirjasto and Kansallisarkisto - Tuula Laaksovirta


Vastaaja:

Valtipa 
Valtioneuvoston tietopalvelut+Eduskunnan kirjasto+Kansallisarkisto 
yhdyshenkilö: Tuula H. Laaksovirta, dos.ylikirjastonhoitaja 
Eduskunnan kirjasto 
00102 Eduskunta 
E-mail: tuula.h.laaksovirta@eduskunta.fi 
fax: 358 9 432 3495

Kysymys 1:

Mikä julkisen sektorin määritelmistä on näkemyksenne mukaan soveltuvin?

vastausRahoitukseen perustuva lähestymistapa

Julkisen sektorin tiedonvälityksen toteuttaminen edellyttää tekijää. Jonkun on konkreettisesti tehtävä tiedonvälitys (hyväksyttyjen periaatteiden mukaisesti). Tämä edellyttää, että voidaan antaa tiedonvälityksen velvoite jollekin. Velvoitteen täyttymistä tulee voida myös seurata ja sanktioita. Täytyy olla selvänä kenelle siitä, ettei tietoa saada valitetaan. Ja ketä sanktioidaan tietojen pimityksestä ja miten.

Mitä julkisen sektorin hallussa olevan tiedon tyyppejä olisi otettava esille keskustelussa?

vastausEnnen kaikkea tulisi ottaa käyttöön käsitteet alkuperäistieto ja jalostettu tieto

Näitä kahta PERUSKATEGORIAA voidaan soveltaa muistiossa esitettyihin tiedontyyppeihin ja tarkastella esim. määrällisesti asiaa. Muitakin tarkasteluja voidaan kehikossa tehdä esim. hallinnonaloittain kuten sosiaalisektorin tieto, jossa hallinnollinen ja toiminnallinen tieto on erityisen keskeistä.

TIEDON TYYPPI

Alkuperäistieto Jalostettu tieto

  1. hallinnollinen tieto
  2. toiminnallinen tieto
  3. demokratian toimivuuden
  4. takaava tieto
  5. kansalaisoikeustieto
  1. hallinnollisen tiedon avoimuudella seurataan, sanktioidaan ja kehitetään viranomaistoiminnan tehokkuutta, toimivuutta ja rehellisyyttä
  2. toiminnallisen tiedon välityksellä ja saatavuudella tuotetaan tiedonjalostuksen kautta tiedolle lisäarvoa, seurataan julkisten laitosten tehokkuutta ja tavoitteellisuutta, välittämällä tieto viranomaiselta toiselle, jolloin päästään päällekkäisestä tiedonkeruusta.
  3. demokratian toimivuus edellyttää kansalaisten tietoisuutta päätöksistä kuten lait, asetukset ja kunnallisten edustuselinten päätökset ja se edellyttää jatkuvaa kansalaisvalistusta demokratian käsitteestä sen tuomista oikeuksista ja velvollisuuksista
  4. kansalaisoikeustieto turvaa yksilön oikeudet suhteessa viranomaisiin.

Muistiossa esitetyt tiedon tyypit ovat kaikki instituutio lähtöisiä, ei asiakas/käyttäjälähtöisiä.

Tiedon tyyppien tarkastelun tulisi olla joko tiedon luonteesta lähtevää (alkuperäistieto - jalostettu tieto) tai käyttäjästä lähtevää (kansalainen, viranomainen, yritys).

Monisteen lause (kohta 11) "ei pitäisi nähdä yrityksenä heikentää minkään julkisen elimen roolia jäsenvaltiossa"on outo. Instituutiot syntyvät ja kuolevat sen mukaan täyttävätkö ne tehtävänsä. Voiko julkisuuden lisääntyminen heikentää jotain julkista elintä? Ja jos niin on, mitä se merkitsee?

Kysymys 2:

Muodostavatko jäsenvaltioiden noudattamat erilaiset, julkisen sektorin tietoon sovellettavat käyttöehdot esteitä Euroopan tasolla?

vastaus: Kuinka suuria esteitä siitä muodostuu pohjoismaille, jos pohjoismaisen avoimuuskäytännön tilalle "harmonisoidaan" keskieurooppalaiset käytännöt?

Tietojen saanti Suomen julkisen sektorin tietojärjestelmistä niin elektronisista kuin paperisistakin on hyvin järjestetty. Elektronisella puolella on viime vuosina tuotettu verkosta saatavaksi niin lainsäädäntötieto kuin arkistotiedotkin. Tämä tieto ei ole ainoastaan periaatteessa saatavilla. Se myös välitetään käyttäjälle, koska maassa on kaikki kunnat ja kaupunkien kattava kirjasto- ja tietopalveluverkosto maksutta kansalaisten käytettävissä. Ja arkistot toimivat samalla tavoin, maksutta välittäen tiedot verkkoon.Näissä julkisen vallan ylläpitämissä tiedonvälitysinstituutiossaammattitaitoinen henkilökunta ja 100% internet verkkoon liittyminen takaavat, että tieto on käytettävissä kaikille.

Viranomaisten toisiltaan tarvitsema tiedot mm. rekisteritieto on niin ikään järjestetty hyvin ja uusi julkisuus laki vielä edelleen parantaa tilannetta.

Pohjoismaissa on tiedonjalostukseen (varsinkin Ruotsissa) luotu erinomaiset edellytykset. Mutta nämä maat ovat niin selkeä vähemmistö Euroopassa, että ne ovat vaarassa taantua agraariyhteiskunnan aikaisiin käytäntöihin, jos asiassa edetään "keskiarvo-periaateella".

Tästä erinomaisena esimerkkinä on EUn tekijänoikeus kannanotot, joissa ei ole lainkaan huomioitu kansalaisten oikeutta tietoon - ainoastaan tiedontuottajien ja ennen kaikkea kaupallisten tiedonvälittäjien oikeus tiedon monopoliin on ollut esillä. Mitään "kuluttajansuoja" heräämistä tiedonsuhteen ei ole EUssa pohjoismaita lukuun ottamatta olemassa.

Jos näin on, mitkä tekijät tulevat tällöin kyseeseen: vaatimus edusta, poikkeukset, aikakysymykset, muoto tai määrä?

Millaisia ratkaisuja on löydettävissä?

vastaus:Tärkeää on määritellä julkissektorin tuottama ALKUPERÄISTIETO täysin vapaaksi. Viranomaisen tehtävä on huolehtia, että luovutettava alkuperäistieto täyttää tietosuojan vaatimukset. Rekistereistä tulee luonnollisesti poistaa yksilön tietoturvaa loukkaavat osiot.

Eurooppalaisella tasolla tulee määritellä kaikki julkissektorin ALKUPERÄISTIETO vapaasti ja maksutta käytettäväksi ja määritellä ainoastaan tämän perussäännön poikkeukset. Ne voivat vaihdella tiedontyyppien mukaan a) hallinnollisen tiedon (julkisuudesta ei tarvita mitään poikkeuksia), toiminnallisen tiedon (viranomaiset voidaan velvoittaa verovaroja vastaan myös jakamaan JALOSTETTUA TIETOA vapaasti käytettäväksi) c) demokratia tiedon (ei rajoituksia) d) kansalaisoikeustiedon (ei rajoituksia) osalta.

Jalostetussa tiedossa alkuperäistietoon on kytektty joko tiedon sisällön tain tiedonhaun kannalta työtä, joka toimii ko tiedon lisäarvona.

Kysymys 3:

Voidaanko eurooppalaisen metatiedon (jolla tarkoitetaan tietoja saatavilla olevasta tiedosta) avulla auttaa Euroopan kansalaisia ja yrityksiä löytämään tarvitsemansa julkisen sektorin tiedot kaikkialla Euroopassa?

vastaus: Voidaan. Avainasemassa ovat tiedonvälittäjät, jotka pystyvät tuottamaan ja välittämään sähköisiä tietopalveluja.

Jos näin on, mikä olisi paras ratkaisu?

vastaus:

Jotta tiedon löytyvyys tietoverkoista parantuisi, tarvitaan tietoverkoissa tarjottaviin tietoihin - kotisivuille, julkaisuille, asiakirjoille ja myös kokonaisille tietojärjestelmille metatietoja. Vain metatietojen lisääntyminen ja niiden tason parantuminen aikaansaavat hakukoneiden ja hakuagenttien palvelujen paranemisen.

Kotisivuille, julkisuille ja asiakirjoille olisi syytä ottaa käyttöön yhteinen metatietojen esittämisstrandardi. Dublin Core on nopeasti yleistyvä metadataformaatti. Suomeen on tulossa suositus, että julkisen hallinnon tietoverkoissa esittämille tiedoille käytettäisiin Dublin Core-metaformaattia.

Mitä sisältöluokkia olisi otettava julkisen sektorin hallussa olevista tietoresursseista laadittuun hakemistoon?

Euroopan tasolla olisi otettava käyttöön GILS:n (Global Information Locator Service/Goverment Information Locator Service) kaltainen tietojen paikannusjärjestelmä, jonka avulla voidaan ilmaista, mitä julkisen sektorin tietojärjestelmiä on olemassa ja missä ne sijaitsevat.

Standardeihin perustuvien tiedonhakumentelmein käyttöä ja tuntemusta tulisi voimakkaasti lisätä. Standardeja käyttöön otettaessa on otettava huomioon eri kielistä ja niiden rakanteesta johtuvat erityispiirteet. Euroopassa on jo nyt laajalti käytössä CCL (Common Comand Language). GLIS:n yhteydessä on kehitetty tiedonhaun standardi ISO 10163, joka tunnetaan nimellä ANSI Z39.50.

Varsinainen vastaus tähän kysymykseen löytynee, kun aletaan suunnitella GILS:n kaltaista hakemistoa.

Kysymys 4:

Miten erilaiset hinnoittelupolitiikat vaikuttavat julkisen sektorin hallussa olevien tietojen saatavuuteen ja käyttöön?

vastaus: Hinnoittelupolitiikan ylläpito ja toimeenpano maksaa enemmän kuin hinnoittelulla saadaan varoja takaisin. Kun virkamiesten palkat otetaan huomioon, ei hinnoittelusta saada kannattavaa. Kirjasto- ja tietopalveluala lisäksi julkisen sektorin ALKUPERÄISTIEDON hinnoittelu on EETTISESTI kestämätön, koska tieto on jo kertaalleen YHTEISKUNNAN jäsenillä maksatettu (verojen muodossa)

Valtioiden väliset erot ovat varmasti suuret edellisen lisäksi.

Aiheuttaako tämä sen, ettei kansalaisilla ja yrityksillä ole samoja mahdollisuuksia kaikkialla unionissa?

vastaus: Aiheuttaa.

Kysymys 5:

Missä määrin ja missä tilanteissa julkisen sektorin elinten osallistuminen tietomarkkinoille voisi vääristää kilpailua Euroopan tasolla?

vastaus: Jalostetun tiedon tuotannossa alkuperäistietojen omistajien monopoliasema vääristää tiedon jalostuksen mahdollisuuksia eri toimijoilla. Kun valtion laitoksella on monopoli alkuperäistietoon, se saa itse alkuperäistiedon ilmaiseksi jatkojalostukseen (esim. tilastokeskukset). Kun alkuperäistiedon hallussaan pitävä julkinen viranomainen samaan aikaan maksattavaa alkuperäistiedosta muilla jatkojalostajilla joutuu jatkojalostaja täysiin erilaiseen liiketaloudelliseen tilanteeseen kuin julkisviranomainen.

Kysymys 6:

Muodostavatko Euroopassa vallitsevat erilaiset tekijänoikeusjärjestelyt esteen julkisen sektorin tiedon hyödyntämiselle?

vastaus: Pohjoismaat ovat julkisen, ilmaisen ja koko maan kattavan kirjasto- ja tietopalvelulaitoksen, (jolla on täysin moderni atk-teknologia käytössään), ansiosta jo valmis tiedonjakeluverkosto. Systeemi on erittäin toimiva ja erittäin kustannus-vaikuttava. EUn kaavailemat tekijänoikeus muutokset eivät ota lainkaan huomioon kirjastojen ja tietopalvelujen kautta jaettavaa elektronista tietoa.

Jos EUn kaavailut toteutuvat lopputulos on, että tämä valmis, toimiva ja kannattava tiedonvälitysjärjestelmä kurjistetaan EUn toimesta samaan aikaan, kun keksitään pyörää uudelleen. Sillä epäilemmättä mm. tämän muistion toimeenpanon yhteydessä "keksitään", että tietoa ei voi välittää ellei ole olemassa infrastruktuuria välitykselle. Ja epäilemättä keksitään seuraavaksi, ettei infrastruktuuria voida rakentaa kotien ja koulujen varaan vielä vähemmän yksilöiden varaan vaan tarvitaan pohjoismaisen kirjasto- ja tietopalvelulaitoksen kaltainen julkinen tiedonvälitysorganisaatio.

Kysymys 7:

Onko julkisen sektorin tiedon käyttöön liittyviin yksityisyyttä koskeviin näkökohtiin kiinnitettävä erityistä huomiota?

Vastaus: On mutta yksityinen ja yleinen on kyllä erotettavissa toisistaan, jos julkinen infrastruktuuri on kunnossa ja virkamiehistö on koulutettu ja korruptoitumaton.

Miten kaupallisilla intresseillä voitaisiin perustella julkisen sektorin hallussa olevien henkilötietojen saanti?

Kysymys 8:

Missä määrin jäsenvaltioiden erilaiset vastuujärjestelmät saattavat muodostaa esteen julkisen sektorin hallussa olevan tiedon saannille tai hyödyntämiselle?

Kysymys 9:

Missä määrin EU:n toimielinten noudattama politiikka tiedon saannin ja levittämisen alalla on riittävää?

vastaus: Ei missään määrin.

Tässä muistiossa käsitellään vain tehtyjen päätösten tietojen saatavuutta, joka tulisi olla itsestään selvyys. Julkinen viranomainenhan tekee päätöksensä ja toimintansa julkista toimintaa varten!

JULKISUUDEN ja VIRANOMAISVALVONNAN perusasia, että koko päätöksentekoprosessi on oltava julkinen. Tämä tarkoittaamyös valmistelua.

Avoinna tarkastelulle tulee olla koko ketju; vireillepanosta-käsittelystä-lausunnoista-lisäesityksistä ja lopuksi päätöksistä on saatava vapaasti tiedot. Kaikki valmisteluvaiheet on olatava julkiset ja niistä on saatava tietoa. Tietoa on saatava myös siitä, kuka mitäkin vaihettaa käsittelee ja mitä asialle tehdään, millä valtuuksilla ja mitkä ovat aikataulut.

Korruptio EUssa voidaan saada jonkinlaiseen hallintaan nimenomaan valmisteluprosessien julkisuuden kautta.

Kansalainen ei ole objekti, jolle viranomaiset/päätöksentekijät antavat tiedoksi omat päätöksensä. Kansalaisuus ja demokratia tarkoittaa sitä, että kansalaiset ovat mukana ETSITTÄESSÄ/PUNNITTAESSA optimaalisen hyviä päätöksiä erilaisten vaihtoehtojenjoukosta.Harkinnassa olevista vaihtoehdoista tulee saada vapaasti tiedot.

Millä tavalla niitä voidaan edelleen parantaa?

vastaus:

Poistamalla monisteesta näkemys, että valmistelutyöhön vaikuttaminen ja sen näkyväksi tekeminen pitää ehdottomasti pitää julkisuuden ulkopuolella. Juuri valmistelutyön läpinäkyvyys on demokratian ehto.

  1. Hyväksymällä sekä valmistelutyö että päätökset julkisuuden piiriin.
  2. Huolehtimalla toimivat, julkiset tiedonvälitysstruktuurit kansalisten käyttöön tiedon saamiseksi
  3. Järjestämällä ammattitaitoinen työvoima välitystehtävään. Kukaan yksittäinen ihminen/yritys/virkamies/tiedon tarvitsija ei tule missään nimessä selviämään heterogeenisista tietomassoista ilman tiedon välittäjiä. Hakurobotit esim. tekevät vain mekaanista massalajittelua. Tiedon loogisessa järjestämisessä ja tiedon merkityksen arvioinnissa ja arvottamisessa tarvitaan ammattitaitoiset tiedonvälittäjät.
  4. EU:n omien asiakirjojen metatietojen yhtenäistämisen tarve tulisi kartoittaa ja sitten toteuttaa. EU:n eri toimielimille ja tuotoksille tulisi olla yhteinen hakupalvelu ja koulutus tietopalvelun ammattilaisten toteuttamana tietojen käyttöön, luotettavuuden arvioon ja ajantasaistukseen. Mm. EUn Europa-palvelin kaipaisi uudelleen ajattelua ja uudelleenjärjestelyä.
  5. EU-tallekirjastojen vahto-ohjelmista voidaa ottaa oppia koko virkamieskunnalle ja järjestää vaihto-ohjelmia virkamiehille, koska käytönnöt eri Euroopan maissa ovat totaalisen erilaiset.

Kysymys 10:

Mihin toimiin olisi kiinnitettävä ensi sijassa huomiota Euroopan tasolla?

vastaus.

  1. Alkuperäis ja jalostetun tiedon suhteeseen
  2. Koko päätöksentekoprosessin läpinäkyvyyteen alkaen valmistelusta. EI VAIN jo päätetyn asian julkisuuteen. (Sen tulisi olla itsestään selvyys.)
  3. Koko tiedonvälitysjärjestelmään. Muistiosta puuttuvat kokonaan suuret tiedonvälitysjärjestelmät kuten museot, arkistiot, kirjastot ja tietopalvelut. Mm. Suomessa arkistot ovat internetin kautta käytössä ja niin tulisi olla myös eurooppalaisella tasolla.
  4. EUn omaan toimintaan. Tästä hupaisana esimerkkinä voidaan lopuksi ottaa EU:n kielenkäyttöön.

Salaamistahan tehdään paitsi estämällä dokumenttien saanti myös kirjoittamalla saatavilla olevat dokumentit siansaksaksi. Kaunokirjallisuudessa on paljon hauskoja kertomuksia "siansaksakielen virkamiehistä". Kanoniin kuuluu vaikeat tai mahdottomat lauserakenteet, vieraat sanat ja EUn omaperäisenä lisäyksenä tähän traditioon lyhenteet. Tämä moniste toimikoon esimerkkinä asiasta. Lukemisen kieli oli suomi ja monisteen lyhenteiden kieli englanti. Eikä lyhenteitä varmaan ymmärrä englannin kielinenkään lukija (kuten MLIS, EURES, IDA, Ibidem, EUR-Lex, EBR, TAP, STM, WTM, EEA, CONDRINET, LEXIS-NEXIS, Delphi, TESS, Infocid, Cyber, EUN, ETY, BDO, DEM, EYVL, Rixlex, PRINCE, EUR-OP, CELEX, IMPACT, EFOIA, GILS, OMB). Tästä sekasotkusta pääseminen ei maksa mitään, eikä siihen tarvitse muuttaa minkään EU maan lakia.

[BACK TO LIST OF COMMENTS ]


Home - Gate - Back - Top - Valtipa - Relevant