info2000 logo GREEN PAPER ON PUBLIC SECTOR INFORMATION
IN THE INFORMATION SOCIETY

back to i*m europe

back to info2000

navigation graphic

National Research and Development Centre for Welfare and Health (STAKES) - Finland


STAKESIN LAUSUNTO Koskien EUroopan Komission vihreää kirjaa julkisen sektorin tiedon käytöstä tietoyhteiskunnassa

Taustaa

Euroopan komissio on julkaissut vihreän kirjan Julkisen sektorin tieto: Euroopan avainresurssi (KOM(1998)585). Kirja käsittelee julkisen sektorin tietojen käyttöä tietoyhteiskunnassa.

Vihreässä kirjassa korostetaan julkisen sektorin tiedon tärkeää merkitystä sisämarkkinoiden asianmukaiselle toiminnalle. Kirjan mukaan julkisen sektorin tieto on usein hajanaista ja sirpaleista. Julkisen sektorin tiedon helppo saatavuus nähdään vihreässä kirjassa elinkeinoelämän kilpailukyvyn ehdottomaksi edellytykseksi. Tämä asia on erityisen tärkeä pk-yrityksille, niiden vähäisten tiedonhankintaresurssien vuoksi.

Tiedon huono hyödynnettävyys on vihreän kirjan mukaan ristiriidassa yhdentymisprosessin kanssa. Tietojenkäsittelyn elektroniset välineet voivat myös suurentaa jäsenvaltioiden välisiä eroja. Julkisen sektorin tietojen parempi saatavuus on tärkeä aihe myös suhteessa EU:n laajentumiseen. Aihepiiriä koskevan yhteisen keskustelun aloittamisen tarve on selvä ja kiireellinen. Jäsenmaat ovat eri tilanteessa, on maita joissa julkisen sektorin tiedonkeruu on vakiintunutta ja tiedonkäyttö runsasta ja toisaalta on maita, joissa tiedonkeruu ei ole samassa määrin vakiintunutta ja tiedonkäyttö on vähäistä.

Vihreän kirjan aiheet ovat laajan kuulemisen tulosta. Vihreän kirjan aiheuttamien reaktioiden perusteella komissio voi laatia toimenpide-ehdotuksia erityisalojen tilanteen parantamiseksi. Vihreässä kirjassa korostetaan sitä, että vihreää kirjaa tai sen johdosta tapahtuvaa toimintaa ei tule nähdä yrityksenä heikentää omistusoikeutta koskevia kansallisia sääntöjä tai minkään julkisen elimen roolia jäsenvaltioissa.

Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus (STAKES) toimii sosiaali- ja terveyspalvelujen, alan henkilöstön ja työn, sosiaalisten olojen ja elinympäristön kehittämiseksi sekä työvoimasuunnittelun ja terveyden ja sosiaalisen turvallisuuden edistämiseksi. Stakesin mielestä tiedolla ja sen käsittelyyn liittyvillä teknologioilla on vuosi vuodelta yhä tärkeämpi merkitys sosiaali- ja terveysalalla. Seuraavassa Stakes on kohteliaimmin esittänyt omat huomionsa vihreässä kirjassa esitettyjen kysymysten johdosta

Kannanotot

1.Mikä julkisen sektorin määritelmistä on näkemyksenne mukaan soveltuvin? Mitä julkisen sektorin hallussa olevia tiedon tyyppejä olisi otettava esiin keskustelussa?

Stakesin mielestä esitetyistä julkisen sektorin määritelmistä lähinnä soveltuvin on funktionaaliseen lähestymistapaan pohjautuva määritelmä. Tätä voidaan täydentää lainsäädäntöön perustuvalla lähestymistavalla sen yksiselitteisyyden vuoksi. Tältä osin voitaneen viitata Suomen kansalliseen lainsäädäntöön kuuluvan viranomaisten toiminnan julkisuutta koskevan lain soveltamisalan määrittelyyn, jossa on yhdistetty niin organisatorisia kuin funktionaalisia perusteita.

Julkisen sektorin hallussa olevien tiedon tyyppien osalta Stakes haluaa korostaa julkisuusperiaatteen merkitystä, jonka mukaa pääsääntöisesti kaikki julkisen sektorin hallussa oleva tieto on julkista ellei toisin ole säädetty. Demokratian toiminnalle välttämättömän tiedon ja muutoinkin suuren yleisön kannalta merkittävän tiedon osalta on pidettävä tavoitteena sitä, että tiedot eivät ole vain julkisia, vaan että niistä olisi pyrittävä aktiivisesti tiedottamaan. Taloudellisen arvon perusteella tapahtuvaa luokittelua ei voitane pitää kovinkaan hyvänä luokitteluperusteena julkisen sektorin tiedoille.

2.Muodostavatko jäsenvaltioiden noudattamat erilaiset, julkisen sektorin tietoon sovellettavat käyttöehdot esteitä Euroopan tasolla? Jos näin on, mitkä tekijät tulevat tällöin kyseeseen: vaatimus edusta, poikkeukset, aikakysymykset, muoto tai määrä? Millaisia ratkaisuja on löydettävissä?

Teoriassa kaikki em. seikat muodostavat esteitä Euroopan tasolla. Voi kuitenkin olla, että seikkojen käytännön merkitys ei ole suuri. Stakesin mielestä peruslähtökohtana tulee julkisen tiedon saatavuudessa olla julkisuusperiaate. Poikkeukset tästä tulee perustella erityisen painavin argumentein.

Periaatteessa yksityistä tai yrityksen etua ei tule edellyttää tiedonsaannin perustana. Valtion etuun tai kolmannen osapuolen etuun perustuvat poikkeukset tiedonsaantiin ovat tietyssä määrin välttämättömiä. Erityisesti poikkeamisperusteena on tässä yhteydessä korostettava henkilön yksityisyyteen liittyviä näkökohtia. Valtion kulloinenkin etu on puolestaan kuitenkin tarkasti määritettävä ja julkisuutta ei tule rajoittaa enempää kuin on ehdottoman välttämätöntä. Tiukasti on suhtauduttava poikkeuksiin, jotka suojelevat päätöksentekoprosessia, koska päätöksentekoprosessin, mukaan lukien päätöksenteon valmistelu, on demokraattisessa yhteiskunnassa oltava mahdollisimman avointa. Erityisesti päätöksentekoprosessin julkisuuteen olisi kiinnitettävä huomiota EU:n tasolla. Poikkeuksiin, joiden perusteena on kohtuuttomat kustannukset tai työmäärä, olisi myös suhtauduttava tiukasti. Julkisen sektorin olisi järjestettävä tiedonkäsittelyprosessit ja tiedonhallintatavat siten, että tietojen antaminen ei aiheuta kohtuuttomia kustannuksia tai työmäärää. Toki julkiselle sektorille on annettava mahdollisuus kieltäytyä kohtuuttomista tiedonsaantia koskevista pyynnöistä..

Tiedonsaantipyytöihin vastaamisajan tulee olla kohtuullinen ja ehkä noin 2 kuukauden enimmäisaika on paikallaan. Tiedon määrään liittyvät kysymykset ovat monitahoisia ja vaikeita. Tiedon tallennusmuodolle voidaan antaa tässä yhteydessä merkitystä. Kohtuuttomista pyynnöistä täytyy voida kieltäytyä. Julkisen sektorin velvoitteeksi voidaan nähdä kohtuullisessa määrin jalostetun tiedon tuottaminen omasta toiminnastaan. Raakatiedon osalta tulee salassapitovelvoitteet, yksityisyyden suoja ja kohtuullisuusnäkökohdat huomioida.

Esitetyt kysymykset ohjaavat ajattelua ratkaisujen osalta julkista tietoa koskevan lainsäädännön osalta harmonisoinnin suuntaan. Ensin on kuitenkin selvitettävä, missä määrin todellisia tarpeita kansallisten lakien harmonisointiin on. Tämän jälkeen on varmistauduttava siitä, että mahdollisen kehitys ei johda tosiasiassa julkisuusperiaatteen kaventumiseen niissä jäsenvaltioissa, jotka ovat julkisuusperiaatteen osalta edelläkävijöitä.

3.Voidaanko eurooppalaisen metatiedon (jolla tarkoitetaan tietoja saatavilla olevasta tiedosta) avulla auttaa Euroopan kansalaisia ja yrityksiä löytämään tarvitsemansa julkisen sektorin tiedot kaikkialla Euroopassa? Jos näin on, mikä olisi paras ratkaisu? Mitä sisältöluokkia olisi otettava julkisen sektorin hallussa olevista tietoresursseista laadittuun hakemistoon?

Metatieto auttaisi julkisen sektorin tiedon löytämiseen. Toteutuksena voisi olla vähintäänkin aihe- ja hakusanaluettelot. Sisältöluokat voisivat pohjautua esimerkiksi mahdollisiin samankaltaisuuksiin jäsenvaltioiden julkishallinnon organisoinnissa.

4.Miten erilaiset hinnoittelupolitiikat vaikuttavat julkisen sektorin hallussa olevien tietojen saatavuuteen ja käyttöön? Aiheuttaako tämä sen, ettei kansalaisilla ja yrityksillä ole samoja mahdollisuuksia kaikkialla unionissa?

Erilaiset hinnoittelupolitiikat vaikeuttavat jossakin määrin julkisen sektorin tietojen saatavuutta samoin kuin niiden käyttöä. Tämän seikan merkitys ei välttämättä ole niin suuri, että se asettaisi kansalaiset ja yritykset sellaiseen asemaan, ettei niillä ole samoja mahdollisuuksia kaikkialla unionissa.

5.Missä määrin ja missä tilanteissa julkisen sektorin elinten osallistuminen tietomarkkinoille voisi vääristää kilpailua Euroopan tasolla?

Julkisen sektorin elinten osallistuminen tietomarkkinoille johtuu usein siitä, että julkinen etu edellyttää jonkin tietotuotteen tarjoamista. Julkisen sektorin elinten ei pidä osallistua tietomarkkinoille, mikäli asiassa ei ole olemassa julkista intressiä tai mikäli kyseiset tietotuotteet eivät kuulu julkisen sektorin elimen toimialan piiriin. Kilpailun vääristymistä saattavat aiheuttaa julkisten toimilupien tai yksinoikeussopimusten myöntäminen yksityisille tahoille.

6.Muodostavatko Euroopassa vallitsevat erilaiset tekijänoikeusjärjestelyt esteen julkisen sektorin tiedon hyödyntämiselle?

Kansalaisnäkökulmasta julkisen sektorin tiedon erilaiset tekijänoikeusjärjestelyt eivät juurikaan haittaa julkisen sektorin tiedon hyödyntämistä. Lainsäädännölliset ja hallinnolliset tekstit, joilla kansalaiselle on usein tärkeä merkitys, ovat usein tekijänoikeussuojan ulkopuolella. Yleisesti ottaen kansalaisten tiedonsaantimahdollisuuksia ei muidenkaan aineistojen tekijänoikeussuoja juurikaan rajoita.

Stakesin kannalta on kuitenkin tärkeää, että teknologian tarjoamia mahdollisuuksia voidaan käyttää myös vammaisten henkilöiden hyväksi. Tämän vuoksi EU-lainsäädäntöön olisi liitettävä poikkeus tekijänoikeudesta näkö- ja kuulovammaisten hyväksi ei-kaupallisessa tarkoituksessa siten kuin komission direktiiviehdotuksessa on esitetty (Proposal for a European Parliament and Council Directive on the harmonization of certain aspects of copyright and related rights in the Information Society (98/C 108/03). Tällöin EU-lainsäädäntö noudattaisi samoja periaatteita, joita on omaksuttu Suomen ja eräiden muiden maiden lainsäädäntöön ja eräisiin kansainvälisiin sopimuksiin.

Yritysten toiminnan kannalta erilaiset tekijänoikeusjärjestelyt voivat aiheuttaa esteen julkisen sektorin tiedon hyödyntämiselle.

7.Onko julkisen sektorin tiedon käyttöön liittyviin yksityisyyttä koskeviin näkökohtiin kiinnitettävä erityistä huomiota? Miten kaupallisilla intresseillä voitaisiin perustella julkisen sektorin hallussa olevien henkilötietojen saanti?

Julkisen sektorin tiedon käyttöön liittyviin yksityisyyttä koskeviin näkökohtiin on kiinnitettävä erityistä huomiota.

Terveydentilatietojen samoin kuin sosiaalihuoltoa, sosiaaliavustuksia ja sosiaalivakuutusta koskevien tietojen osalta on olemassa korostettu tarve yksityisyyteen. Tiedot ovat arkaluontoisia ja salassa pidettäviä. Asiakas- ja hoitosuhteen luottamuksellisuus on ensiarvoisen tärkeää koko sosiaali- ja terveysalan toiminnan kannalta. Stakesin mielestä kaupallisille intresseille ei saa tässä tarkastelussa antaa kovinkaan suurta painoa. Yhtälailla tilastotuotannon kannalta on yksityisyyden suojalla hyvin suuri merkitys.

Kaupallisia intressejä voidaan ottaa huomioon tiedon luovuttamisessa silloin kun on kyse tiedoista, jotka eivät ole arkaluonteisia tai salassa pidettäviä ja silloinkin henkilön tiedollista itsemääräämisoikeutta kunnioittaen.

8.Missä määrin jäsenvaltioiden erilaiset vastuujärjestelmät saattavat muodostaa esteen julkisen sektorin hallussa olevan tiedon saannille tai hyödyntämiselle?

Selkeät vastuujärjestelmät edistävät tiedonsaantia. Ennen kaikkea jäsenvaltiot tarvitsevat selkeät kansalliset säädökset vastuukysymyksiä koskien. Toiminnan tapahtuessa eri maissa voi sovellettavan lainsäädännön määrittäminen olla vaikeaa ja tällöin on tarvetta Euroopan tasoiselle koordinoidulle toiminnalle. Tältä osin voi olla tarvetta kansallisten säädösten harmonisoinnille.

9.Missä määrin EU:n toimielinten noudattama politiikka tiedon saannin ja levittämisen alalla on riittävää? Millä tavalla niitä voidaan edelleen parantaa?

Stakesin mielestä julkisuusperiaatteen soveltamista EU:n toimielinten toimintaan tulee syventää. Erityisesti valmisteluprosessin julkisuutta tulee lisätä. Aktiivinen tiedottaminen valmisteltavista hankkeista on myös tärkeää. EU:n toimielinten tiedonvälitys on ollut innovatiivista ja www- palvelut ovat erittäin hyödyllisiä. Tätä linjaa tulee jatkaa. Asiakirjojen ja valmisteluaineistojen saatavuutta pientenkin jäsenmaiden omilla kielillä on parannettava.

10. Mihin toimiin olisi kiinnitettävä ensi sijassa huomiota Euroopan tasolla?

Stakes katsoo, että ensisijaisesti Euroopan tasolla olisi pyrittävä lisäämään tietoa jo olemassa olevista tietolähteistä niin kansalaisten, hallintoelinten kuin yritystenkin keskuudessa. Myös tiedonhallintataitoja koskevilla koulutusaloitteilla on tässä suhteessa tärkeä merkitys.

Julkisen sektorin hallussa olevaa tietoa koskevan eurooppalaisen lainsäädännön tarpeellisuudesta Stakes ei ole täysin vakuuttunut. Kuten edellä on todettu, vastuujärjestelmien osalta voi olla tarvetta kansallisten säädösten harmonisoinnille.

Mikäli lainsäädäntöä aletaan valmistella, on kansalaisnäkökulma otettava voimakkaasti huomioon. Julkisuusperiaatteen olisi oltava pääsääntönä kuitenkin niin, että henkilötietojen ja erityisesti arkaluonteisten henkilötietojen osalta yksityisyyden suojaa korostaville näkökohdille annettaisiin huomattavan paljon painoa.

Ylijohtaja Hannu Uusitalo

Lakimies Sami Uotinen

[BACK TO LIST OF COMMENTS ]


Home - Gate - Back - Top - Stakes - Relevant